Make your own free website on Tripod.com
Hajuaisti:

  <<< Tulostettava versio <<< Takaisin Pääsivulle         

Hajuaistimukset menevät suoraan tunne-elämää hallitsevan limaisen järjestelmän rakenteisiin. Hajuaistin merkitys on ihmiselle melko pieni, mutta tunteiden säätelyalueet kehittyneet varsin laajoiksi. Hajureseptorit ovat nenäontelon yläosassa. Hajuepiteelin biopolaaristen solujen värekarvat ulottuvat limakalvolle, jossa ne saavat kosketuksen hengitysilman sisältämien hajumolekyylien kanssa. Jos molekyylit ovat sopivia, syntyy soluun reseptoripotentiaali. Se voidaan mitata limakalvolta elektro-olfaktogrammana. Biopolaarisolun toinen pää, aksoni, johtaa signaalit seulaluun läpi hajukäämiin. Koska matka ei ole pitkä eikä hajuinformaatiolla yleensä ole suurta kiirettä, käyttää hajuhermo halkaisijaltaan

vain 0,1--0,2 um:n aksoneita.

Hajuhermo johtaa suoraan isoihin aivoihin. Hermon syyt synapsoivat hajukäämin purjesolujen kanssa keräsissä, joihin kuhunkin tulee noin 25000 aksonia. Toisesena olevat solut ulottavat aksoninsa hajuaivokuorelle saakka. Osa signaalihaaroista menee amygdalaan ja limbisen järjestelmän muihin osiin. Hajujen tunnevaikutukset aiheutuvat ilmeisesti täällä. Hajukäämit ovat yhteydessä keskenään commissura anteriorin kautta. Hajuaivokuori sijaitsee otsalohkon alapinnalla silmäkuoppien yläpuolella (orbitofrontaalinen aivokuori).

Hajuneuroneja kuolee jatkuvasti ja niiden sijalle syntyy tyvisoluista uusia: hajuaisti on ainoa nisäkkäiden hermoston osa, jossa neurogeneesi jatkuu koko elämän ajan. Yksittäiset neuronit hajuradan eri tasoilla reagoivat hajuaineille samoissa pitoisuuksissa joko eksitaatiolla, konsentraatiospesifisellä tai ei-spesifisellä inhibitiolla tahi monimutkaisella vasteella: kaikki testatut neuronit näyttävät reagoivan useille eri hajuaineille. Tarkempaa virittymistä ei ole osoitettavissa ylemmissä aivorakenteissakaan. Niinpä ei ole selvää käsitystä perushajuista, toisin kuin esimerkiksi näössä, jossa perusvärit on selvästi erotettavissa. Sikäli kun perushajuja on olemassa, niiden määräksi saadaan arvioijasta riippuen kahdestakymmenestä viiteensataan. Neuronit, jotka reagoivat samaan aineeseen, eivät ole tasaisesti jakautuneet limakalvolla ja hajukäämissä. Erilaiset hajuaineet näyttävät synnyttävän erilaisen spatiaalisen aktiviteetin: limakalvon ja hajukäämin välinen topografinen järjestyneisyys antaa aiheen olettaa, että myös hajukäämissä tilanne on samankaltainen. On oletettu, että kun kahta hajuainetta annetaan satunnaisesti, hajukäämin hermosoluaktiviteetti vaihtelee kahden spatiaalisen struktuurin välillä. Hajuaivokuoren toimintaa on yritetty ymmärtää myös epälineaarisia dynaamisia systeemejä kuvaavan kaaosteorian avulla. Tätä muotiteoriaa aivoihin soveltanut Walter Freeman (Scientific American, helmikuu 1991) väittää, että hajuaivokuoren toiminnan ja yleensä havainnoinnin selittämiseksi on välttämätöntä tarkastella systeemin kaoottisia ominaisuuksia. Vaikka on selvää, että aivot ovat kaoottinen järjestelmä, on Freemanin ideoihin suhtauduttava varauksella.

  <<< Tulostettava versio <<< Takaisin Pääsivulle         

Copyright 2005 Ihmisenaisti.Tripod.com Inc. All rights reserved.